Uusi vuosi ja uudet kujeet!

Joulunpyhistä selvittiin hengissä ja paluu arkeen on jälleen koittanut. Joululoma Suomessa oli ihana, kuten jo viime postauksessa taisinkin mainita. Haluun kuitenkin vielä parilla sanalla palata joulunpyhiin. Jouluaaton perinteitä noudatettiin myös tänäkin jouluna, joten aamu alkoi riisipuurolla sekä joulupukin kuumanlinjan ja lumiukon katsomisella. 

Jiin mukana myös minulle on tullut tutuksi perinteinen joulukirkko Leivonmäen kirkossa. Muistan ekana yhteisenä jouluna hieman vastustelevan lähtöä kirkkoon, sillä en ole koskaan ollut kovin innokas kuluttamaan kirkon penkkiä. Mutta nykyään joulukirkko kuuluu ohjelmaan automaattisesti. Jii onkin perheensä kanssa käynyt Leivonmäen joulukirkossa jokaikinen vuosi pienen elämänsä ajan. On ihana saada hetkeksi rauhoittua ja kuunnella jouluevankeliumi. 

Kirkon jälkeen ollaan suunnattu aina kyläkierrokselle ja hautausmaalle. Nyt kun ei oltu hetkeen keretty vaihtamaan kuulumisia Jiin sukulaisten kesken, venähti meidän kylärinki pitkäksi. Maha rupesi kurnimaan jo siihen malliin, että päätettiin skipata hautausmaa ja siirtyä suoraan joulupöytään! 

Ja ruokaa oli taas vaikka ja kuinka! Itse en koskaan ole suuremmin välittänyt jouluruuista, mutta Jii popsi minunkin puolesta. Anoppi oli hommannut paljon erilaisia kaloja pöytään ja ne vasta olivatkin herkkua. Ei olla kuin muutaman kerran valmistettu kalaa täällä, joten joulun aikaan tuli täytettyä omega-3 varastot hyvin täyteen. ;) 

Lahjoja tuli taas liikaa, vaikka oltiin yritetty vihjailla vähälahjaisesta joulusta. Joulu todisti myös sen, että taidetaan jo tuntea Jiin kanssa toisemme kuin omat taskumme. Oltiin nimittäin ostettu täsmälleen sama joululahja toisillemme. (Vai kertooko tämä siitä, että molemmat meni sieltä mistä aita on matalin ja päätyi ostamaan sen helpon ja "varman" lahjan. :D)

Tätä kaveria on aina ihana käydä moikkaamassa!

Joulu on ihanaa aikaa mutta ONNEKSI vain kerran vuodessa. Välipäivät hujahti vauhdilla ja sitten olikin jo aika juhlia uutta vuotta (ja Jiin 25vee synttäreitä). Oltiin Jiin kanssa uudenvuodenpirskeissä, mutta aikalailla vesilinjalla. Oli kiva viettää vika ilta ystävien kanssa. Kun kello löi 12sta, ja kun (naapurin) raketit oli ammuttu ilmaan, piti meidän lähteä.

Lähdettiin anoppilaan pakkaamaan laukut auton perään ja herättämään käly kauneusunilta. Jiin sisko siis tuli meille viikon lomalle. Käytiin vielä ennen Jyväskylästä poistumista sanomassa heipat äidilleni, joka ahkerasti jaksoi ahertaa töissään myös uutena vuotena. Muiden juhliessa vuodenvaihdetta, me lähdettiin rakettien saattelemina ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. 

Meillekkin oli satanut lunta joululoman aikana ihan reippaasti. 

Valitettavasti ei keretty nauttimaan näistä lumista kun pari paivää.

Jiillä ei meinannut pysyä silmät enää junamatkalla auki.

Lento lähti aamulla kello 7.00 ja kotona Biglenissä oltiin kahdelta päivällä. Tuli siinä päivälle mittaa, kun ei keretty nukkumaan edellispäivänä pieniäkään päiväunia. Muutaman päivän tuntui, kuin olisimme olleet rajumissakin uudenvuoden pirskeissä. Onneksi Jiin siskolla ei ollut valmiiksi suunniteltua ohjelmaa ja saimme tehdä juttuja ihan oman fiiliksen mukaan. Käytiin yhdessä päivittäin salilla ja kunhan oltiin. 

Meidän pirteet salipopot!

Sunnuntaina käytiin valloittamassa vuori nimeltä Gurten, ennen Tiikereiden kotipeliä. Olin jo pitkään suunnitellut retkeä vuorelle, sillä olin kuullut ja lukenut, että sieltä on mahtavat näkymät Bernin ylle. Meille sattui oikein nätti keli, aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Gurten sijaitsee aivan Bernin kupeessa, Wabernissa. Vuoren alla on "asema" josta lähtee junakyyti huipulle. Mutta koska haluttiin olla reippaita, lähdettiin kävelemään ylös luontopolkua pitkin. Matka ylös kesti meiltä noin 40 minsaa, sillä pysähdyttiin jatkuvasti napsimaan kuvia. Paikkapaikoin nousu oli hyvinkin jyrkkää. Ylhäältä löytyi vaikka mitä. Oli näköalatorni, muutama ravintola ja kahvila sekä valtava puisto josta löytyi niin aikuisille kuin lapsillekin puuhaa seikkailupuiston ja frisbeegolfin muodossa. Kesällä paikka on erittäin suosittu, mutta myös nyt paikalla oli paljon ihmisiä. 

Näköalatorniin en Jiin siskoa saanut houkuteltua, sillä korkeanpaikankammo vei hänessä voiton. Kipusin ylös itsekseni ihailemaan maisemia, minkä jälkeen syötiin puistossa meidän eväät ja lähdettiin takaisin alas. Meikäläinenhän tietysti liukastui jyrkässä alamäessä, jonka seurauksena mulla on käsi edelleen kipee. :D Ja nyt kuvia!

Hookoo uskalsi kivuta pari kerrosta ylös ennenkuin pelko iski.

Hookoo odotteli alhaalla, kun meikä nautti ylhäällä auringosta ja maisemista.

Kyllä harmitti. Ja sattu. 

Gurtenilta siirryttiin pikavauhdilla Espace Arenalle kattomaan Tiikereiden kotiottelua. Peli valitettavasti hävittiin, mutta me nautittiin silti pelin katsomisesta. 

Meillä oli Jiin siskon kanssa oikein rento ja leppoisa viikko. Nyt ollaan taas viikonpäivät elelty kaksistaan ja palattu omiin arkirutiineihin. Jiillä alkoi jälleen työt ja mullekkin niitä alettiin nyt etsimään. Pidetään peukkuja, että löytyy jotain mielekästä hommaa. Hyvin vielä olisin viihtynyt ihan kotosallakin, mutta ihan kivaa vaihtelua jos jotain pientä sattuisi löytymään. Se selviää sitten myöhemmin. :-)

Tee & Jii