Me aina odotetaan tosi kovasti meille saapuvia vieraita. Itse laskeskelen aikalailla päiviä, milloin seuraavat kyläilijät meille saapuvat. Niin innoissani olen siitä, että saamme nähdä tuttuja naamoja. Tällä hetkellä on 15 päivää siihen kun saamme seuraavat ystävät visiitille. Voi miten mukavaa! Tää on vähän kuin joulua odottelisi. Meille vaan tämä "joulu" tulee vähän useammin (onneksi), kuin kerran vuoteen. Nämäkin vieraat ovat nyt neljännet, jotka tulevat meitä katsomaan. Wou. Kolmeen kuukauteen neljä eri porukkaa. Toivottavasti sama tahti pysyy yllä! ;)
Tähän päivitykseen ajattelin koota vähän kuvia, mitä kaikkea teimmekään kun meillä oli ekat "vieraat". Eli autolastillinen sakkia johon kuului siis meidän molempien äidit, Jiin sisko ja ystävämme. Asuntomme on hyvin pieni ja osasimme jo henkisesti valmistautua siihen, että ahdasta tulee olemaan. Onneksi vanha sananlasku "sopu sijaa antaa" toimi jälleen paremmin kuin hyvin.
Oltiin käyty hankkimassa JYSK:stä muutamat ilmapatjat ja pari kunnon patjaa saimme lainaan Jiin vanhalta pelikaverilta. Ennen kuin päätettiin ostaa ilmapatjat, selailin netistä hieman tietoa niistä. Keskustelupalstoilta löytyi paljon kommenteja niiden puolesta kuin vastaankin. Tässä muutama loistava myyntipuhe, jotka viimeistään vakuuttivat meidät ostamaan patjat:
"Itse nukun ihan missä vaan ja millai vaan, mutta jos suinkin on mahdollista, vältän tuota patjaa kuin ruttoa. Epämukava, hiostava, käsittämätön tyynykoroke jne. Etenkin jos humalapäissään siihen nukahtaa niin aamulla herää täysin samasta asennosta ja puolen kroppaa tunnottomana. Toisen ihmisen kanssa siinä nukkuminen on tuskaa. Patja painuu keskelle kasaan. Kuten aikaisemmin sanottiin, toinen kääntää kylkeä niin toinen pomppaa 10cm ilmaan. Aamulla patja onkin sitten tyhjä tai vaatii ainakin pienen täytön illalla."
"No mut ideahan on nimenomaan siinä, että vieraille ei kannata tehdä liian mukavaksi oloa, tai ne viihtyy viihtymistään, eikä tajua kotiinsa lähteä... aivan loistava patja tuohon tarkoitukseen. Eikö sitä sitten mainita jo mainoksessakin?"
Toivotamme siis kaikki rakkaat ystävämme sydämellisesti tervetulleiksi meille kylään. Ei vaaaaan, ei kukaan vielä ole valittanut. Ja kyllähän sitä nyt muutaman yön nukkuu melkein missä vaan. Ja ei noiden patjojen loistavat myyntipuheet aivan toimineet, sillä niillä nukkuneet vieraat ovat jo tulossa ensi kuussa meille uudelleen!
Ja nyt niitä kuvia syyskuun alusta...
Käytiin ensimmäisenä tsekkaamassa Bern. Bernihän siis on Sveitsin pääkaupunki ja sijaitsee meiltä noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Bern on todella ihastuttava vanha kaupunki, väkiluvultaan suunnilleen samankokoinen kuin Jyväskylä. Tykkään. Kaupungin kiertää Aare -niminen joki, joka on kokonaispituudeltaan 288 kilometriä. Joen alkulähde löytyy Aargletscherjäätiköiltä ja se kiemurtelee pitkin Sveitsiä. (Vähän wikipediatietoa tähän väliin. Vaikutan huomattavasti fiksummalta kun annan välillä vähän faktoja! :D)
Seuraava on ihan Must See -paikka Bernissä eli Bärenpark. Suomalaisittain karhupuisto, jossa asustelee Otso kavereineen. Otso on Suomesta. Sitä pitää aina käydä katsomassa. Tämä "nähtävyys" on täysin ilmainen ja vetää puoleensa varsinkin lapsiperheitä. Ihan mukavaa, että aivan keskustasta löytyy tälläinen pieni paikka jossa vierailla. Vierestä löytyy myös ravintola ja kahvila, mutta aitaukseen ei aivan taida nähdä terassilta. Harmillista.
Meille kerrottiin, että puistoa rakennettaessa ihmiset pystyivät lahjoittamaan rahaa Bärenparkille ja saivat vastineeksi kaiverruksen kiveen. Katukivet ovat puiston kohdalla täynnä ihmisten nimiä.
Näkymiä Aarejoen varrelta...
Sitten suunnattiin Rosengarteniin eli ruusupuistoon. Puisto on pienen mäen päällä ja sinne kulkee Bärenparkin vierestä pieni kävelytie. Ylhäältä on kauniit näkymät koko Bernin ylle. Rosengartenista löytyy tasokkaan näköinen ravintola. Sekä suuri puisto, joka on suosittu piknikpaikka kesäisin ja jossa on valtavasti ruusuja. Aurinko oli juuri laskemassa, joten istahdettiin katselemaan maisemia (ja tietysti ottamaan kuvia).
Kirkko Bernissä
Seuraavana päivänä käytiin koko porukka yhdessä Chüderhusissa, josta on selkeällä säällä ihan mielettömät maisemat Alpeille. Meidän harmiksemme ei ollut selkeää, mutta mukava reissu kumminkin. Autot jätetään pienen majatalon pihaan josta löytyy kotieläimiä. Pihapiiristä lähtee luontopolkuja eri suuntiin ja yksi niistä vie näköalatornille. Torniin on melkoinen kipuaminen, mutta ylhäällä odottaa hulppeat näkymät. Oma äitini pelkää hieman (onkohan tää liian vaisu ilmaisu) korkeita paikkoja, mutta aikani kun häntä suostuttelin, sain hänet kapuamaan ylös. Tosin maisemia hän ei tainnut juuri nähdä, koska ei uskaltanut niitä tulla reunalle katsomaan.
Sitten me jatkettiin taas matkaa. Sillä välin kun Jii oli muiden kanssa katsomassa seuraavien kuvien maisemia, me äitin kanssa mentiin keksitehtaalle maistelemaan keksejä. Tehtaalla saa syödä keksejä niin paljon kun mahaan mahtuu, joten mehän syötiin. Maisteltiin ensimmäisenä makeita ja käytiin välissä kahvilan puoella ja siitä jatkettiin sitten suolaisiin herkkuihin ja loppuun napsittiin vielä suut makiaks! Ja kotiinviemisiksi lähti pussi jos toinenkin.
Kyllähän nyt keksitehdas voittaa nämä maisemat, vaiiii...
Käytiin äitin kanssa myös ajelemassa Thunissa. Ajettiin Thunersee -järven rantaa pitkin ja voi että kun tuolla on nätit maisemat. Järven vesi on ihanan turkoosia. Lopuksi kävimme vielä koko sakki Thunin vanhassa kaupungissa syömässä.
Vanhan kaupungin joessa oli joutsen!
Huh, mikä määrä kuvia. Mielenkiinnolla tietäisin, kuinka moni jaksoi selata loppuun saakka tämän kuvapläjäyksen! Mukavastihan tässä meni ainakin aikaa, koko Jiin treenien ajan selailin kuvia. Seuraavaksi ajattelin esitellä teille meidän pienen pientä kotikoloa.
Tee & Jii
