Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme tankkaamassa hieman aamiaista ja lähdimme ajamaan kohti määränpäätä. Oltiin jo niin voiton puolella, että ihan hymyilytti! Jiin kanssa soiteltiin pitkin matkaa, sillä oltiin sovittu tärskyt Saksan ja Sveitsin rajalle. Meidän piti siis antaa väliaikatietoja, jotta Jii osasi ajoittaa oman lähtönsä meiltä kotoa. Meiltä Biglenistä Baselin rajalle ajaa noin puolitoista tuntia.
Matkakuvat saksanpuolelta ovat melko tylsiä, sillä ajoimme melkein koko matkan autobaanaa pitkin. Moottoritien varrelle, kun ei yleensä ole sijoitettu minkään näköisiä turistinähtävyyksiä. Matkan varrella kohtasimme ruuhkia (huomattavasti suurempia kuin Jyväskylän Tuorulassa klo. 16), valtavia tietyömaita, joiden takia matelimme ja mutkittelimme kilometri tolkulla sekä rankkasateita. Myös navigaattorimme halusi kierrättää meidät tuntemattomasta syystä pienen pienen kylän läpi, joka oli myöskin yksi syy siihen, miksi matkamme kesti yllättävän kauan raja-asemalle.
Viimein jo hämärän saapuessa pääsimme rajalle. Siellä meitä odotteli Jii, joka näki nyt ensimmäistä kertaa livenä uuden Bemmimme. Tämän jälkeen alkoi paperirumba tullissa. Englanti ei ole kummallakaan meillä mitenkään hirveän vahvahti hallussa, mutta onneksi meillä oli mukana ystävämme, joka puhuu täydellisesti vaikka ja mitä kieliä. Hänen avustuksellaan saimme kaikkiin mahdollisiin lappuihin leimat ja autolla oli nyt lupa ajella pitkin poikin Sveitsiä. Alla myös anoppini ottama "salakuva" raja-asemalta. Itse räpsin järjettömän määrän kuvia järjestelmäkamerallani, täysin tiedottomana siitä, että alueella oli ehdottomasti valokuvaus kielletty. Äkäinen tullimies tuli minulle tämän kertomaan ja vahti tarkasti, että poistan joka ikisen kuvan, minkä alueella olin ottanut. Minulla on myös muistikuva siitä, kuinka anoppini heilutti sormeaan ja kertoi ettei tälläisissä paikoissa koskaan saa kuvata. Jälkeenpäin kuitenkin kävi ilmi, että hän oli myös syyllistynyt tähän! Senkin kriminaali! ;)
Päästyämme jatkamaan matkaamme juutuimme jälleen ruuhkaan. Sveitsissä on valtavasti tunneleita ja tällä kertää yksi matkallemme osunut tunneli oli suljettu. Aikamme seisomme jonossa, kunnes tajusimme tarkastaa navigaattorista, tietäisikö tämä mistä on kyse. Ja kyllä, vastaus löytyi! Tunnelin toisessa päässä oli sattunut paha kolari, jonka seurauksena sekä vastaantulijoiden, että meidän kaistat oli suljettu. Lopulta meidän kaistamme saatiin auki ja jono lähti liikkeelle. Vastaantulijoilla taas ei käynyt niin hyvä tuuri, sillä kolaroinut auto oli edelleen pahasti levällään heidän kaistoilla. Seurasimme kuinka kauas jono jatkui ja valehtelematta se oli useita kymmenia kilometrejä pitkä. Ilmiset olivat tulleet autoistaan ulos ja leiriytyneet pientareelle.
Pilkkopimeällä me vihdoin oltiin kotona ja ei muutakun suoraan pötköttelemään! Sen verran veloitti kyllä tuo reissu.
Vielä loppuun tämmöinen pieni yhteenveto koko matkasta:
Matkakustannukset NOIN (summat viideltä aikuiselta sekä yhdeltä henkilöautolta):
Laivamatka: 178,00€
Meriaamiainen: 50,00€
Bensiini: 300,00€ (Noin arvio, sillä tätä meni paljon!)
Juutinrauman siltamaksu: 50,00€
Lauttamaksu: 80,00€
Hostelli: 228,00€
Moottoritietarra: 35,00€
(Tämä tarra tulee siis olla auton tuulilasissa merkkinä siitä, että moottoritiemaksu on hoidettu. Maksu maksetaan joka vuosi. Tarran voi ostaa joko Suomesta, Sveitsin raja-asemalta tai sveitsiläisestä postista niinkuin me teimme.)
+ Taukopaikoilla ruuat, kahvit, herkut ja matkaeväät.
Kokemuksena mitä mahvavin, mutta ihan joka viikko en lähtisi tähän touhuun mukaan. Matkaan sai kulumaan yllättävän paljon euroja, kun niitä lähtee listaamaan. Kokemusta taas ei pysty euroiksi muuttamaan. Paljon tuli nähtyä ja saatua lisävarmuutta omaan ajamiseen. Onneksi paluumatka on vielä edessä. Voi olla, että tulemme takaisin päin pitkän kaavan mukaan, vailla mitään kiirettä!
Tee & Jii




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti