Papiersammlung!

Meillä oli vihdoin ja viimein täällä paperinkeräyspäivä tämän kuun alussa. Ollaan odotettu vaikka kuinka ja kauan, että saadaan tyhjennettyä kaappit ja nurkat noista turhista lehdistä. Kaiken maailman mainoksia ja ilmaislehtiä oli kuitenkin kerennyt kertyä tän reilun puolen vuoden aikana aikamoinen pino. Paperinkeräyspäivästä tuli meille postissa muistutus. Onneksi, koska muuten oltais missattu kyseinen päivä ihan kokonaan. Ilmoituksesta pääteltiin, että lehdet olisi vietävä koulun pihaan, josta ne toimitetaan eteenpäin.

Papiersammlung März
Schule Biglen
Donnerstag, 5 März 2015
(ab 8.00 Uhr)
Keinen Karton

Edellisenä iltana otin tehtäväkseni ruveta askartelemaan nättejä pieniä nippuja lehdistä. Olin naapurikylissä aikaisemmin nähnyt, kuinka paikalliset olivat niputtaneet lehdet pieniin pinoihin ja solmineet ne naruilla kiinni. Vähän niinkuin lahjapaketit. Kun muutettiin tänne ja pengoin kaappeja, löysin paksua muovilankaa. Ihmettelin, miksi meille sitä oli kaappiin ostettu. Nyt selvisi senkin käyttötarkoitus. Ehkä.

Myöhemmin illalla huomattiin, että meidän talon asukkaat oli keränneet alaoven luo isot lehtipinot. Päätettiin kanssa käydä viskaamassa meidän ikea-säkillinen lehtiä pinon jatkoksi. Kävikin paljon kätevämmin kun että oltaisiin lähdetty kuskaamaan lehtiä autolla koulun pihaan. Veikkaan, että meidän talolta tultiin hakemaan lehdet sen vuoksi, että tässä asuu pelkkiä mummeleitä. Heillä ei ole varmaan mitään mahkuja päästä viemään painavia lehtisäkkejä mäen päälle.

Sitten vielä loppuun muutama sääkuva. Ja säähän täällä on vaihellut ihan laidasta laitaan viimeisen kuukauden aikana. Välillä paistaa aurinko niin siniseltä taivaalta että. Melkeen voisi shortsit laittaa jalkaan. Sitten taas saattoi aivan yht'äkkiä tulla rakeita niin paljon, että maa muuttui valkeaksi. Lumet on onneksi sulanut kokonaan pois jo pari viikkoa sitten. Nyt täällä on ihanan vihreää ja kukat kukkii. 

Tee & Jii

Huuto hiljaisuudesta!

Otsikko piti napata tuttuni blogista, sillä tällä hetkellä se kuvailee myös omaa blogiani äärimmäisen hyvin. Viimeisin päivitys tänne oli julkaistu ystävänpäivänä, joten liian kauan on tämä blogi ollut hiljaa. Välillä on kuitenkin hyvä olla hiljaisuudessa, sillä viimeisen kuukauden aikana meillä on ollut niin paljon kaikkea pientä ja suurta puuhaa. Tietokoneella ei vain kertakaikkisesti ole jaksanut istua, eikä kirjoittaminenkaan ole juuri innostanut. Nyt tosin kohtaan tätä kirjoittaessani suuren ongelman, nimittäin sen, että mistä lähtisin purkamaan tätä kulunutta kuukautta. 

Keskitytään tässä postauksessa pelikentän kuulumisiin, sillä nehän ne tärkeimmät ovat. Sehän on se syy miksi täällä ollaan, joten aloitetaan niistä ja katsotaan mitä syntyy. Tosin osa lukijoista on erittäinkin hyvin perillä Tiikereiden tilanteesta, mutta kertaus on opintojen äiti! :D

Sveitsin Cupin finaali pelattiin helmikuun lopussa 28.2.2015 Bernin Wankdorfhallissa. Tiikerit saivat tähän tärkeään finaaliin vastustajiksi Alligator Malansin, joka oli runkosarjan toinen. Odotettavissa oli siis tiukka peli. Heti kun paikka Cupin finaaleissa varmistui Tiikereiden osalta, saimme ilmoituksen, että Suomesta olisi tulossa Tiikerifaneja paikan päälle katsomaan peliä. Cupin finaalia saapui katsomaan Jiin äiti, sisko sekä tätskä. Loppuunmyyty Wankdorfhalli täyttyi 3200 katsojasta ja tunnelma oli katossa. UHC Alligator Malans toi mukanaan myös useita bussilastillisia Alligator -faneja paikan päälle, jotka pitivät huolen "vierasjoukkueen" kannustuksesta.

Bernin Wankdorfhalle

Salibandyfaneja oli saapunut paikalle yllinkyllin.

Suomalaiset Tiikerifanit.

Alkulämmittelyä.

Tigersfanien oli mahdollista ostaa keltainen fanipaita peliin. 

Ensimmäisen erän jälkeen peli oli 0-1 Malanssille. Toisessa erässä Malans otti etumatkaa jo 0-2, kunnes Tiikeireiden ruotsalaisvahvistus kavensi ottelun 1-2. Kaksi ensimmäistä erää oli tiukkaa vääntoä, mutta kolmannessa erässä Tiikereiden pakka meni aivan sekaisin ja Malans karkasi selvään 1-4 johtoon. Tiikerit ottivat loppukirin ilman maalivahtia, mutta aivan liian myöhään. Valmentajan poika, Manuel Engel, kavesin ottelun kahdella maalilla 3-5 ja näillä numeroilla Alligator Malans voitti Sveitsin Cupin. Parempi voitti ja Tiikerit saivat kaulaansa hopeiset mitalit. Jännittävä peli, jonka jälkeen tosin harmitti poikien puolesta. Jos joku taitaa Saksaa ja haluaa kovasti lukea otteluraportin, voi sen käydä lukemassa BernOstin sivuilta.

Linus Anderssonin 1-2 maali antoi toivoa voitosta.

Parempi joukkue sai kaulaansa kultaa. Tällä kertaa se ei ollut Tigers.

Voitonjuhlaa!

Pelin jälkeen oli Tigersien kotihallilla Espace Arenalla After Partyt. Lähdettiin koko konkkaronkka käymään hallilla, mutta mikä pettymys! Väkeä kyllä piisasi, mutta johtuiko kenties häviöstä, sillä tunnelma ei todellakaan ollut katossa. Eikä lähimaillakaan kattoa. Pojille oli järjestetty ruokailu hallilla (ja ilmeisesti myös faneille) ja tarjolla oli kermaperunoita ja joulukinkkua. Suomalaisina tyydyimme mieluummin oluttarjoiluun. Paikalle oli myös luvattu DJ, mutta ilmeisesti täällä DJ tarkoittaa samaa kuin CD-soitin. Vanhukset + Jii eivät viihtyneet kovinkaan kauaa hallilla, mutta meillä HKn kanssa oli oikein rattoisa ilta. ;D

"Tytöt tahtoi pitää hauskaa..."

Runkosarja päättyi viikkoa ennen Cupin peliä ja Tiikerilauma sijoittui runkosarjan kuudenneksi. Täällä runkosarjan kärkinelikkö ei pääse itse valitsemaan puolivälierien ottelupariaan, vaan se määräytyy runkosarjan sijoituksen mukaan. Eli runkosarjan voittaja saa vastaansa kahdeksanneksi sijoittuneen, toiseksi tullut seitsemänneksi tulleen jne. Näin ollen Tiikerit saivat vastaansa kolmanneksi sijoittuneen Zürich Grasshopper Clubin. Puolivälieristä jatkoon pääseminen vaati neljä voittoa. Tämä saattaa siis vaatia jopa seitsemän ottelua. Hävinnyt joukkue joutuu kesälomille.

Kuva täältä

Zürichin GC oli kauden alussa yksi suurimmista mestarisuosikeista. Vastus puolivälieriin oli siis todella kova. GC antoi myös kovan lisähaasten sillä, että joukkueessa pelaa yksi maailman parhaista salibandynpelaajista, Kim Nilsson. Ruotsalainen taituri, joka tällä hetkellä on kovapalkkaisin salibandyn ammattilainen koko maailmassa. Tiikerit ottivat haasteen kunnialla vastaan, tavoitteenaan tietysti selvittää tie välieriin ja pistää GC kesälomille.

Puolivälieristä selvittiin viidellä ottelulla. Tiikerit pistivät Nilssonin joukkueineen kesälomille. Tiikerit raivasivat tiensä välieriin otteluvoitoin 4-1. Voi sitä ilon määrää. Myös Jii pisti peleissään parasta ja siitä olemmekin saaneet lukea internetin ihmeellisestä maailmasta.

Hyvän jutun Jiistä voi käydä lukemassa täältä.

Neljä joukkuettä jäljellä. Ja vain yksi joukkue voi voittaa Sveitsin mestaruuden 2015. Välierät käynnistyivät keskiviikkona Tiikereiden osalta. Vastaan tuli pahin mahdollinen, SV Wiler-Ersigen. Viime vuoden mestari, tämän vuoden runkosarjan voittaja. Viime vuonna Tiikerit raivasivat tiensä finaaliin ja tällöin vastassa oli sama kyseinen joukkue, SV Wiler-Ersigen. Tigers hävisi finaalisarjan rajuin 0-4 luvuin ja otti viime vuonna hopeaa. Pääkallo.fi:ssä myös juttua Sveitsin välieristä. Klikkaa tästä.

Kuva täältä

Tänä vuonna Wilerille näytetään närhen munat ja pistetään mestarijoukkue pronssiotteluun. Vai mitä?!! Wilerin joukkueessa pelaa kaksi pitkän linjan ammattilaista Suomesta. Tatu Väänänen #21 sekä Lassi Vänttinen #40. Kaksi ottelua takana, tilanne tällä hetkellä 1-1. Huomenna sunnuntaina käydään toivottavasti nappaamassa voitto kotiin, jonka jälkeen ollaan taas hitusen lähempänä finaalia sekä kultamitallia.

Meillä toimii myös Suomen päässä erittäin aktiivinen Tiikereiden faniryhmä. Vieraspelien aikana yleensä pidetään kisakatsomoa Skypen välityksellä, sillä on paljon mukavempaa katsoa ja kommentoida peliä muiden "fanien" kanssa. Lisäksi meillä on perhepiirissä WhatsApp -ryhmä, johon pelien aikana tulee satoja viestejä.

"Tiikereille onnea peliin, vastustajan verkot tötterölle."

"Sydän pampattaa niin että kohta varmaan tulee rytmihäröö."

"Nyt vaikuttas että tässä toisessa erässä peli ei oikein kulje. Tassut taitaa olla tönkkönä."

"Laittakaas palloa vihollisen verkkoon."

Nyt ei muutakun kaikki kannustamaan Tiikereitä, jotta saadaan tänä vuonna kaulaan kultaakultaaaaaa. 

Hopp Tigersss!

Tee & Jii

Ystävänpäivä!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! <3 Rakastan yli kaiken pientä tuunaamista ja askartelua. Joten nyt kun tätä aikaa kerrankin on runsaasti kaikelle ihanalle, päätin suunnata läheiseen askartelupuotiin ja hommata välineet ja vermeet ystävänpäiväkorttien tekoon. Ihan hirveeseen hifistelyyn en kuitenkaan viitsinyt lähteä, sillä rahaa olisi muuten uponnut putiikkiin aivan liikaa. Päätin tehdä muutamalle luottoystävälle simppelit kortit. Väriksi valitsin tietysti sen parhaimman, eli pinkin! Nappasin myös muutamat kuvat tänne korteista, jotka toivottavasti ovat eilen tipahtaneet oikeisiin postilaatikoihin. Jos ei, niin toivottavasti sitten maanantaina.

Selailin netistä kortteihin mietelauseita ja runoja ystävyydestä, joten rustataampa tähän vielä parhaimmistoa. 

"Valitse ystäväsi hitaasti, luovu heistä vieläkin hitaammin."

-Benjamin Franklin-

"Jos sinulla on ystävä, on sinulla tehtävä."

-R. L. Stevenson-

"Ystävä on henkilö, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen."

-Henry David Thoreau-

"Ihaa", hän sanoi juhlallisesti,

"Minä Nalle Puh, etsin sinun häntäsi."

"Kiitos, Puh", sanoin Ihaa.

"Olet tosi ystävä. Et kuten eräät.", hän lisäsi.

"Ystävyys ei ole trendi,
se ei seuraa muotia,
siitä ei saa korkoa,
eikä eläkettä.
Silti se on elämän paras sijoutus."

"Todellinen ystävä ei koskaan asetu poikkiteloin tiellesi
-ellet sitte ole matkalla alaspäin."

Iso halaus kaikille ystäville! Kiitos, että olette olemasa! <3

Tee <3 Jii

"Hymyile ja saat ystäviä, väännä naama ruttuun ja saat ryppyjä!"

Laskettelua Qstaadissa!

Viime perjantaina koitti se päivä, jota Jii oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Hänellä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, ei siis pelin peliä. Tätä vapaata viikonloppua odotettiin paljon, sillä suunnitelmissa oli lähteä ensimmäistä kertaa laskettelemaan Alpeille. Jii sai pelikaveriltaan vinkin yhdestä hyvästä laskettelukeskuksesta, joka sijaitsi melko lähellä meitä. Selailtiin, mitä internetin ihmeellinen maailma paikasta kertoo ja hyvältähän paikka vaikutti. Suunnattiin siis Qstaadin laskettelukeskukseen, joka sijaitsee Saanenin kunnassa. Saanen taas kuuluu Bernin kantooniin ja meiltä Qstaadiin ajaa vajaa puolitoista tuntia. 

Rinnekartta näytti oikein lupaavalta, sillä rinteitä oli riittävästi, samoin hissejä. Itse olin viimeksi käynyt laskettelemassa useita vuosia sitten, joten minulle oli hyvin tärkeää, että sinisiä rinteitä oli paljon. Jiillä oli huomattavasti tuoreemmassa muistissa kyseinen talviurheilulaji, joten häntä ei jännittänyt reissu lainkaan. Ostimme hissulipun punaiselle alueelle (sekrori 1:lle). Hissilippu koko päivälle maksoi 56CHF ja tämä oli hinta nuorten lipulle. Normaali aikuisten lippu maksaa 62CHF. Näytetään Jiin kanssa vaan niin junnuilta, että päästiin juniorihintaan. Mun mielestä ei ollut ollenkaan pahanhintainen hissilippu. Valtavan suuri alue, jossa pystyi seikkailemaan mielin määrin koko päivän. Tosin yksi päivä ei riitä mitenkään koko alueen koluamiseen. Me jätimme auton Schönriediin ja kerettiin laskea päivän aikana suurinosa vasemmanpuolen sinisistä rinteistä. Tekemistä siis olisi riittänyt vaikka koko viikonlopuksi.

Varusteet saatiin vuokrattua hissiaseman vieressä sijaitsevasta Intersportista. Palvelu oli erittäin hyvää. Saatiin palvelu englanninkielellä ja myyjä valitsi meille tarkasti välineet rinteeseen. Välineet olivat koko päiväksi noin 130CHF meiltä molemmilta. Muistan teinivuosista sen, kuinka kypärän käyttäminen rinteessä oli niiiiin noloo. Äidilläni ei ollut minkäänlaisia saumoja saada kypärää päähäni, vaikka useita kehoituksia tulikin. Nykyään asia taitaan onneksi olla jo jokapuolella toisinpäin. Ainakin täällä kiinnitin huomion siihen, että olisi ollut todella noloa, jos emme olisi ottaneet monojen ja suksien lisäksi myös kypärää päähämme. Kypärä on kuin pieni henkivakuutus rinteessä. Aivan ehdoton! Vain muutaman hurjapään näin menevän kovaa vauhtia ohi ilman kypärää. Rohkeaa, mutta tyhmää. Minun mielestä.

Jonotusta lippuluukulle.

Ensimmäisen pitkän hissimatkan jännittyneet ja odottavat ilmeet. 

Ylhäällä oli kartta alueesta, sekä reittiopasteet rinteistä. Pilvet olivat melko matalalla (vaiko me korkealla), sillä olimme samassa tasossa pilvien kanssa. 

Välillä laskeminen oli erittäin haastavaa, koska olimme kirjaimellisesti pilvessä. Välillä näkyvyys oli aivan nollassa. Oli inhottavaa, koska ei tiennyt mitä edessä on. 

Aamusta porukkaa oli enemmän, mutta iltaa kohden hiljeni mukavasti. Ruuhkaa ei ollut missään vaiheessa, ei rinteissä eikä hisseissä. 

Koppihissillä matkattiin Rinderberg -vuoren huipulle, 2011metriin.

Rinderbergin huippu oli korkein missä tällä reissulla kävimme. Ylös mentiin koppihissillä (vai miksikä tätä nyt kuuluisi kutsua?), joka nousi sakean pilven läpi. Kun pilvi oli ohitettu, alkoi aurinko paistamaan kirkkaasti siniselta taivaalta. Tuntui jännältä, kun olimme koko aamupäivän laskeneet pilvien alapuolella, eikä auringosta juuri ollut tietoa. Ylhäällä oli kuitenkin aivan mielettömän kaunis ilma. Maisemat olivat huikeat, vaikkakin tuo pilvilautta esti näkymät alas. 

Huipulla oli oikein ihastuttava pieni rinneravintola, jossa päätettiin nauttia lounas. Yleensä voisi odottaa näin korkealla olevalta ravintolalta yhtä korkeita hintoja, mutta meidän iloksi hinnat olivat oikein edukkaat. Tämä olikin edullisin ravintola, missä täällä ollaan käyty. Lisäksi tarjoilija puhui hieman suomea. Yllätyttiin kunnolla, kun hän toivotti hyvää ruokahalua suomeksi. Hän kertoi, että osaa hieman suomea, koska hänen isoäitinsä oli Suomesta. 

Ruuan jälkeen nautittiin vielä kuumat kaakaot ulkona auringonpaiseessa. Aurinko lämmitti ihanasti ja jalat saivat hetken vielä levätä. Yksi reissun parhaimmista hetkistä.

Huipulla oli paljon auringonottotuoleja maisemien ihailuun. 

Vuortenvaltaaja Tea.

Takana näkyy hissin päätepysäkki sekä sen yhteydessä oleva ravintola.

Hissit nousevat ylös pilvistä ja kohtaavat auringonvalon. 

Vaikka kuinka mielellään olisi huipulle jäänyt nauttimaan aurongosta, oli matkaa jatkettava. 

Pilvi oli niin sakea, ettei Jiitä meinannut näkyä, vaikka laskin pari metriä hänen takanaan. 

Istumahissin päätepysäkki.

Rinneravintola Hornegglissa.

Vielä jaksoi hymyilyttää, vaikka jalat huusivat jo apua!

Meillä oli ihan mielettömän kiva päivä. Vaikka taidot olivat ruosteessa, korjaantui asia muutaman laskun jälkeen. Loppupäivästä sukset kulkivat jo huomattavasti paremmin ja vauhtia tuli lisää. Oltiin kuultu kaikilta, kuinka Alpeilla laskeminen on helppoa pitkien loivien rinteiden vuoksi. Omasta mielestäni tämä ei aivan pitänyt paikkaansa. Pitkiä rinteet todellakin olivat, mutta paikkapaikoin melko jyrkkiä. Mutta on otettava tietysti huomioon se, että itse en ollut vuosiin käynyt rinteessä. Kokeneimmille nuo siniset rinteet luultavasti ovat äärimmäisen helppoja. Oman lisäjännityksen asiaan tietysti toi pilvien aiheuttama huono näkyvyys tietyissä kohdissa. 

Sää ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta meille se kelpasi hyvin. Toisaalta, jos olisi ollut erittäin aurinkoinen ilma, olisi väkeä ollut triplasti enemmän. Pikkupakkanen piristi mukavasti ja oikeanlaisilla vaatteilla ei pakkasta huomannut lainkaan. Ainut tärkeä mikä meiltä puuttui olivat laskettelulasit. Viima kävi koko ajan kasvoille, jonka takia silmiä joutui jatkuvasti siristelemään. Laseja ei vuokrattu ja emme viitsineet ostaa laseja turistihinnoilla.

Päivä meni niin nopeasti, että oikein harmittaa. Ollaankin Jiin kanssa jo etsitty uutta laskettelukeskusta, jonne suunnataan heti kuin Jiin pelitouhut antavat myöten. Tästä tulee kyllä meille ehdottomasti uusi suosikki talviharrastus!

Tee & Jii

Ps. Tekstin kirjoittaminen viivästyi, sillä Jii sai lauantaina erittäin ärhäkkään ruokamyrkytyksen ollessaan viettämässä iltaa pelikavereidensa kanssa eräässä ravintolassa. Sunnuntaina nousi korkea kuume ja kaikki muut inhottavat oireet. Lääkärissä kävimme tiistaina, kun kuume oli jo 40 asteessa. Huomenna suuntaamme jälleen lääkäriin, sillä mikään ei tunnu helpoittavan. Toivottavasti saadaan potilas pian parannettua.