Vientiautolla Sveitsiin! (Päivä 2)

Toiseen päivään startattiin melko väsyneissä tunnelmissa. Edellinen päivä väsytti edelleen. Koko matkaseurueelle oli varattu ja maksettu meriaamiainen, mutta itseltäni se jäi kokonaan väliin. Olin aamulla aivan sekaisin kellosta, sillä en osannut päättää oliko puhelimessani näkyvä aika Suomen vai Ruotsin aikaa. Kun muut olivat syömässä, menin autolle odottelemaan lähtöä. Matkaseuruekkin kerkesi nipin napin aamiaiselta kyytiin, sillä jono ulos oli juuri lähtenyt liikkeelle.

Päivä 2:

06:30 Ulos laivasta, ajomatka Tukholma-Malmö
15:30 Juutinrauman sillan ylitys

16:00 Ajomatka Kööpenhamina-Rodbyhavn

19:00 Lauttamatka Saksaan

20:00 Ajamista niin pitkään kuin jaksaa

Navigaattori ohjasi meidät hienosti Tukholman Stadsgårdenin satamasta moottoritielle ja matka kohti Malmöä ja Juutinrauman siltaa alkoi. Ajettuamme jonkin matkaa pysähdyimme kahvitauolle, sekä tankkaamaan. Päivä saatiin vähitellen käynnistymään ja pikkuhiljaa jo pientä hymyäkin rupesi irtoamaan.

Ruokatauko pidettiin moottoritien varrella olevalla huoltoasemalla ja meidän onneksi sieltä löytyi Burger King. Meillä oli lupa herkutella!

Selvisimme hyvin Malmöön ja kelikin rupesi suosimaan meitä. Aurinko pilkisteli mukavasti pilvien välistä ja Bemmi kulki kuin unelma. Oli aika siirtyä Ruotsista Tanskan puolelle Juutinrauman sillan kautta. Ennen sillalle pääsyä tuli meidän maksaa siltamaksu, joka oli noin 50 euroa. Maksun jälkeen pääsimme ylittämään siltaa ja pian olimmekin jo Tanskan puolella. Näkymät sillalta olivat upeat!

"Juutinrauman silta on yhdistetty rautatie- ja maantiesilta Juutinrauman salmen yli. Silta- ja tunneliyhteys yhdistää kaksimetropolialuetta, Tanskan pääkaupungin Kööpenhaminan ja Ruotsin kolmanneksi suurimman kaupungin Malmön.

 Juutinrauman sillan pituus on 7 845 metriä ja suurin jänneväli 490 metriä. Silta on maailman pisin yhdistetyssä rautatie- ja maatieliikenteen käytössä oleva vinoköysisilta. Sillan ylemmällä kannella kulkee nelikaistainen moottoritieE20, alemmalla kaksiraiteinen rautatie. Sillan pylonit kurottuvat 204 metrin korkeuteen. 

Tanskan puolelta yhteys lähtee Amagerista neljän kilometrin matkalle merenalaiseen tunneliin, joka johtaa keskellä Juutinraumaa sijaitsevalle neljän kilometrin pituiselle Peberholmin tekosaarelle. Tunnelissa rautatie ja maantie kulkevat samassa tasossa, Peberholmista ne nousevat sillan eri tasoille."

(Teksi lainattu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutinrauman_silta)

Matka jatkui Kööpenhaminan läpi kohti Rodbyä, josta lähdimme lautalla kohti Saksaa. Matkalla Rodbyhavnin satamaa kohtasimme Kööpenhaminan kohdalla valtavan tietyömaan, joka ruuhkautti moottoritien pahasti. Matelimme moottoritiellä noin 20km tuntivauhdilla kohti etelää. Aikammme ruuhkassa seiskoskelun jälkeen, pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa normaalisti. Tämän jälkeen pidimme pienen paussin Farobroen sillan kohdalla, josta napsimme "muutamat" kuvat. 

Auringon jo laskiessa, pääsimme viimein lautalle. Lautalle ei onneksi ollut tungosta, joten ajaminen lauttaan oli helppoa ja huomattavasti väljempää kuin Viking Gracelle. Lauttamatka Rodbystä Saksan Puttgardeniin kesti noin tunnin ja maksoi autolta ja viideltä hengeltä 589,00 DKK, joka on noin 80 euroa. Oli ihana päästä istuskelemaan lautan kannelle katsomaan auringonlaskua ja merimaisemaa. 

Lautan saavuttua Puttgardeniin lähdimme ajamaan Saksan autobaanaa pitkin kohti Sveitsiä. Meno oli autobaanalla paikkapaikoin hyvinkin hurjaa, mutta kyllä Irmelinkin kaasujalkaan saatiin lisää potkua kun asfaltti renkaiden alla kävi tutuksi. Vauhtia oli korkeimmillaan 165km/h ja se oli aivan riittävästi tälle Irmelille. Jii voi sitten paluumatkalla halutessaan testata autobaanalla oman kaasujalkansa. Muutaman tunnin ajon jälkeen rupesi olemaan jo niin pimeää, että oli pakko etsiä hostelli ja lähteä nukkumaan. Löysimme autobaanan varrelta melko mukavan ja edullisen hostellin, johon pääsimme lepäämään. 

Tässä oli päivä kaksi, yritetään saada viimeisen päivän kulku ja kuvat tänne jo tämän viikon aikana! 

Tee & Jii

Vientiautolla Sveitsiin! (Päivä 1)

Kun muutto Sveitsiin vahvistui, päätimme pistää vanhan ja luotettavan Boramme vaihtoon ja hankkia uuden menopelin. Asia aloitettiin sillä, että Jii tutki tarkasti miten vientiauton tuominen Sveitsiin tapahtuu. Ongelmaksi muodostui heti alkuun pelko mahdollisesta lakimuutoksesta, koskien vientiauton vientiä ulkomaille. Tähän asti auton on saanut tuoda verovapaasti takaisin Suomeen, jos henkilö on asunut ulkomailla yli vuoden ja auto on ollut ulkomailla käytössä yli puoli vuotta. Nyt syksyllä 2014 eduskunta käsittelee lakimuutosta, joka tulisi voimaan vuoden 2015 alusta. JOS lakimuutos tulee voimaan, autoa ei saisi mahdollisesti enää tuoda veropaasti Suomeen. Onneksi meidän kannalta asia näyttää nyt valoisalta ja mahdollisen lakimuutoksen myötä asiaan on tulossa siirtymäaika. Näin ollen saamme automme takaisin Suomeen niin kuin olimme suunnitelleetkin.

Kesän aikana kiertelimme lukuisi autoliikkeitä etsien uutta kärryä. Monien hyvien vaihtoehtojen jälkeen löysimme mieleisemme. Auto pistettiin tilaukseen (kaikilla herkuilla tietysti :D) ja arvioitu saapuminen tehtaalta oli 10.9.2014.

Auton tuontia Sveitsiin suunniteltiin tovi jos toinenkin ja lopulta matkaohjelma oli valmis. Itse lensin Suomeen viikkoa aikaisemmin tapaamaan perhettä ja ystäviä. Jii ei päässyt harjoitusten ja töiden vuoksi mukaan. Viikko Suomessa meni aivan liian nopeasti ja monta asiaa jäi tekemättä. Onneksi kerkesin nähdä melkein kaikkia ihania ystäviäni. 

Matkaseuralaiset noin 3000km matkaan: 

Minä, Tea

Äitini

Anoppini

Kälyni

Ystävämme

Auto oli siis kohtalaisen täysi ihmisistä ja matkatavaroista!

Päivä 1:

07:00 Aamukahvi ja armotonta pakkausta ja stressaamista

11:30 Auton haku liikkeestä

16:00 Ajo Jyväskylästä Turkuun

20:55 Laivamatka Turku-Tukholma Viking Gracella

Aamu alkoi jännityksellä! Paljon oli tehtävää ja pakattavaa. Ja kyllähän se nyt pikkuisen jännitti lähtea hakemaan tuliterää caaaraa ja vieläpä ilman Jiitä! Meillä oli automyyjän kanssa tärskyt puoli kahdeltatoista autoliikkeessä. Siellä minua oli vastassa niin kauniisti kiiltävä ja puhdas, valkoinen "kauppakassi". Myyjä oli onneksi varannut hyvin aikaa esitelläkseen minulle auton ominaisuuksia, jotta automatka sujuisi mukavasti ilman jatkuvia ongelmia. Meidän vanhassa autossa kun ei ihan hirveästi nappuloita ja toimintoja ollut. Oman haasteensa toi vielä se, että auto oli automaattivaihteinen. Koko tämän pienen elämäni olin ollut tottunut ajamaan vain manuaalivaihteisella. 

Autossa on erikoiskilvet, jotka mahdollistavat autolla ajamisen vuoden ajan ulkomailla. Näiden kilpien takia auto piti ajaa myyjän luovutuksesta 24 tunnin sisällä pois Suomen rajojen sisältä. Autolla ei saanut siis ajella päivän aikana turhia kylärinkiä, sillä kilvet kiinnittävät hyvin herkästi poliisien katseet. Toisin sanoen suorinta reittiä Turkuun.

Vietiin auton nokassa tuliaisia Sveitsiin.
 Oli muuten valkoisen auton nokka "einiinvalkoinen" Saksan autobaanan jälkeen!

Ajomatka Turkuun sujui vauhdikkaasti, sillä meille tuli lähdössä muutama mutka matkaan. Perille kuitenkin ennätettiin hyvin. Meidän piti ennen laivaan ajamista löytää päivystävä tullivirjailija, joka leimasi meidän autoon liittyvät asiakirjat. Asiakirjojen leimaaminen on välttämätöntä Suomen raja-asemalla. Leimat toimivat todisteena siitä, että auto on poistunut maasta ja se voidaan katsoa vientiautoksi.

Yksi jännittävimmistä kokemuksista oli ajaa auto laivaan. Minulla ei ollut minkäänlaista ajatustakaan siitä, kuinka ahdasta autokannella on. Nykyinen automme on aiempaa suurempi, joten oli todella hankalaa hahmoittaa missä oman auton "rajat" kulkee. Onneksi peruutustutkat jeesasivat. Ilman lommoja ja naarmuja selvittiin laivaan, ja menimme melkein suorinta reittiä hyttiin nukkumaan. Tämä ei siis ollut mikään bileristeily.

Laivamatka oli mielestäni edullinen. Viisi henkilöä, kahdella hytillä, meriaamiaisilla sekä yhdellä henkilöautopaikalla, maksoi ainoastaan 178 euroa.

Tämä päivitys on jaettu kolmeen osaan, eli matkamme ei tyssännyt Tukholmaan. Viisi ihmistä sai otettua yllättävän paljon kuvia, joten niiden läpikäymisessä vierähtää aikaa.

Seuraava päivitys tulee ensiviikolla, sillä tänään saamme kauan odotetut vieraat (<3) Suomesta ja koko loppuviikko menee heidän kanssa! Tarkoituksena on käydä kannustamassa Jyväskyläläinen salibandyseura Happee (eli Jiin entinen seura) Floorball Champions Cup 2014 voittajaksi! Ottelut pelataan Zürichin Saalsporthallissa. Peleja voi seurata netistä, osoitteesta https://www.youtube.com/user/iffchannel sekä YLE TV2 esittää semi-finaaleja suorana. Tässä myös linkki CC2014 nettisivuille http://www.floorball.org/CC2014/default.asp. Katsokaa ja kannustakaa! :-)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Meille ainakin tulee ihan mieletön sellainen! <3

Hyppy Tiikerilaumaan!

Ja näin koitti se päivä, kun Jii lähti ensimmäisiin reeneihin muussa kuin Happeen paidassa. Tai no, se päivä koitti jo pari viikkoa sitten, mutta nyt muutama kuva ja pientä tekstin tynkää siitä hetkestä! :-D

Jos totta puhutaan, ei nämä aivan ensimmäiset reenit olleet. Kävimme kesällä täällä tutustumassa paikkoihin ja joukkueeseen. Silloin Jii pääsi joukkueen reeneihin ensimmäistä kertaa mukaan. Jännitys oli jo silloin suuri. Uudet joukkuekaverit ja aivan uusi liikuntamuoto, pilates. Pilateksen vetäjä puhui tietysti vain saksaa, joten hieman ymmärtämisvaikeuksia oli havaittavissa. Mutta siitäkin sevittiin. 

Ensimmäisiä reenejä jännitettiin täällä kovasti, vaikka osaan joukkuekavereista Jii olikin jo päässyt tutustumaan. Happeessa jo suht. pitkään mukana olleena, jiille on muodostunut jo hyvinkin tutuksi hirvipaitojen valmennustavat ja reenien sisällöt. Kaikki pelitoverit tunnetaan ja kielikin on hallussa paremmin kuin hyvin. Täällä kuitenkin kaikki alkoi alusta. Kielimuuri on luultavasti se suurin probleema. Kaikki tulee saksaksi. Vaikka saksaa Jii onkin opiskellut, on sen ymmärtäminen alkuun hyvin vaikeaa. Puhe tulee niin nopealla tahdilla ja kaiken lisäksi saksa on täällä sveitsinsaksaa. Osa joukkueessa puhuu englantia, osa taas ei sanaakaan. Onneksi on olemassa elekieli. Englannin, saksan ja elekielen avulla Jii pärjää jo hyvin reeneissä mukana. 

Reenien sisältö eroaa myös paljon aikaisemmiltä vuosilta, mutta luultavasti se on hyvä Jiin kehityksen kannalta. Uudet harjoitustavat ovat toivottavasti positiivinen asia ja pystyy Jii löytämään sen avulla uusia ulottovuuksia niin itsestään kuin salibandystäkin. Reenejä on jonkin verran vähemmän, mutta tällöin vastuu jääkin enemmän pelaajille. Koska monet sveitsiläiset pelaajat tekevät pitkiä päiviä töissä, näkyy se väistämättäkin välillä reenien laadussa.

Sitten muutamat kuvat Tiikereiden kotihallilta, Espace Arenalta. Halli nyt ei aivan vetele vertoja Jyväskylän Monnarille, mutta eiköhän täällä pärjätä. Onneksi hallista löytyy matto ja kuulema hyvä sellainen!

SPONSORENLAUF 2014

(Sponsoritapahtuma Espace Areenalla)

Jii valmistautumassa henkisesti miesten osuuteen. Eri joukkueet juoksivat 25 minuuttia kenttää ympäri, tavoitteena juosta niin monta kierrosta kuin vain kerkeää. Kaikkien pelaajien kierrokset laskettiin yhteen ja tämän perusteella sponsorit lahjoittavat rahaa joukkueelle. Suuri tapahtuma Sveitsissä, vaikka itse en aluksi ymmärtänyt koko jutun jujua. Luulin poikien juoksevan huvin vuoksi ympyrää niinkin tosissaan. Joukkueiden juoksukuvia voi käydä katsomassa osoitteessa: Sponsorenlauf der Unihockey Tigers in Biglen

 Paikallista herkkua. Wurstia ja leipää. Yllättävän hyvää! Jii tankkasi tämän annoksen ennen 25 minuutin juoksua. Täydellä mahalla hölkälle.

Viime sunnuntaina Unihockey Tigersilla oli tämän kauden ensimmäinen harjoituspeli Interlakenissa. Jii lähti pelireissulle hyvillä mielin, eikä kovin suurta jännitystä ollut havaittavissa. Jokainen pelaaja meni Interlakeniin omilla kyydeillään, koska lähialueiden pelimatkat kuljetaan omilla autoilla. "Pidemmille" pelimatkoille joukkue kulkee puolestaan linja-autolla. Sveitsi on melko pieni maa, joten pelimatkojen pituudet ovat täällä huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi Suomessa. 

Jii lähti matkaan naapurin poikien kanssa meidän pösöllä. Autossa oltiin tunnelman kohottamiseksi kuunneltu, mitäpä muutakaan kuin saksalaista räppiä. Ilmeisesti musiikki toimi hyvin, sillä Tiikerit voittivat pelin 6-1 ja Jiin pistesaldoksi muodostui 2+0. Hänet myös palkittiin pelin parhaana pelaajana. Hyvä Jii!

Oikeat pelit starttaavat täällä syyskuun lopussa. Päivitellään silloin viimeistään pelikentän kuulumisia   kuvien kera.

Loppukevennykseksi vielä saksalaista räppiä! Ihan ei Cheekille vedä vertoja, mutta täällä tämä soi radiossa jatkuvasti.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Tee & Jii