Birg! (Bernese Alps) And awesome friends!

Toissa viikonloppuna meillä oli täällä mahtavat vieraat kylässä. Nimittäin mun "vanhat" työkaverit Prisman ajoilta. Nämä kolme kaverusta saapui tänne torstaiaamuna jo kukonlaulun aikaan ja minä reippaana kävin heidät hakemassa Zürichin kentältä. Heillä oli edellisen yön unet jäänyt hieman vähiin aamulennon takia, joten matkaseuruetta voisi kuvailla hieman väsyneeksi. Torstai menikin aikalailla rennosti, kävimme yhteisvoimin kaupassa ja laitoimme ruokaa. Loppuilta otettiin rauhallisesti poristen kaikkea mukavaa ja nukkumaan käytiinkin jo aika ajoissa!

Hyvät yöunet nukuttuamme ja maistuvan hotelliaamiaisen syötyämme starttailimme kohti uusia seikkailuja. Jii toimi meidän kartturina sekä kuljettajana, joten meillä oli nyt mahdollisuus lähteä tutkimaan uusia nähtävyyksiä. Ja ihan mieletön paikka löydettiinkin!

Lähdettiin nimittäin käymään vuorella nimeltä Birg! 

Birg sijaitsee Lauterbrunnenissa, Bernin kantoonissa. Birg kuuluu Sveitsin alppeihin ja korkeutta tällä nyppylällä on 2677m. Vuorelle mentiin ilmassa roikkuvalla cable carilla eli kaapelihissillä. Hissilippu kustansi Birgiin 63,60 CHF ja Schilthorniin se olisi ollut 98,60 CHF. Meno vuorelle taphtui kolmessa osassa. Ensi noustiin Gimmelwaldiin, jossa tehtiin hissinvaihdos. Eka nousu oli ihan älytön, sillä noustiin niin nopealla vauhdilla pystysuora kallionreuna vieressä. En yleensä korkeita paikkoja jännitä, mutta tässä noususta jäi kyllä vahvasti mieleen se, että hieman rupesi heikottamaan. Oli siirryttävä ikkunapaikalta keskemmälle, jottei alla oleva pudotus näkyisi. :D

Kartta meidän reitistä. P-alueelta lähdettiin vasemmalle, Gimmelwaldiin josta
noustiin oikealle, Mürreniin. Sieltä sitten meidän päätepysäkille eli Birgiin.

Kaapelihissi eli Cable Car

Ensimmäinen nousu. Lähtöpaikka näkyy keskellä.

Seuraava hissimatka ei enää tuntunut ihan niin pahalta mitä ensimmäinen. Gimmelwaldista matkattiin pieneen Mürrenin kylään. Hissi oli aivan täynnä ja vaihdoissa sai aina mennä juoksuaskelilla, jottei jäänyt Canonit kaulalla roikkuvien kiinalaisten jalkoihin. Mürrenissä hissi vaihtui huomattavasti pienempään, mutta meidän porukka kerkesi onneksi samaan hissiin. Mürrenista noustiinkin sitten meidän määränpäähän, eli Birgiin. Ensikertalaiseksi tämä korkeus sopi ainakin minulle oikein hyvin. Birgistä olisi vielä päässyt nousemaan Schilthorn Piz Gloriaan joka on 2970m korkea. 

Birgistä oli mielettömät maisemat. Keli suosi meitä täydellisesti, sillä taivas oli melkein pilvetön. Tässä hieman kuvia mahtavista maisemista, jotka sain kokea aivan mahtavassa seurassa!

Hissi matkalla Schilthorniin, joka on kuvassa näkyvä korkein huippu.

Suoraan edessä Top of Europe eli Jungfrau jolla on korkeutta 4158m.
Vasemmalla vieressä Mönch (4107m) ja Eiger (3970m).

Näköalatasanteella oli hieman hurjaa seisoa, sillä lattiasta näkyi suoraan alas.
Tasanteen lattia oli osittain rautaritilikköä ja nurkissa oli pelkkää lasia.  

Kyllä hymyilyttää nuortaparia!

Kaverikuva!

Onnistuttiin saamaan ryhmäkuva, jossa kaikki on mukana. Turistit.

Poistulo vuorelta sujui huomattavasti mukavemmin ja uskalsin jo olla ikkunapaikalla katsomassa nähtävyyksiä. Erittäin ylpeä olin Jiistä, sillä jo pelkästään Särkänniemen Näsinneulassa häntä rupeaa ikkunan lähettyvillä heikottamaan. Hissimatkat ja näköalatasanteella seisominen sujui häneltä huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi minulta. On tainnut Jii voittaa pienen korkeanpaikankammonsa. Hyvä!

Koko päivänä ei oltu keretty syömään muutakun aamiainen, joten Alpeilta suunnattiin Thunin vanhaan kaupunkiin etsimään ravintolaa. Pitkän etsimisen jälkeen löydettiin viimein mukava Italialainen ravintola, Trattoria Rimini. Ajatuksena oli, että oltaisiin syöty jotain perinteistä Sveitsiläistä ruokaa, mutta nälkä rupesi jo olemaan niin kova ettemme jaksaneet jäädä etsimään. 

Thunin vanhaa kaupunkia

Lauantaina Jiillä oli kotipeli ja hän halusi rauhassa valmistella itseään peliin. Me muut suunnattiin Berniin shoppailemaan. Kierreltiin kauppoja ja osalle tarttui mukaan muutama ostospussi. Lisäksi käytiin laittamassa suut makiaksi Bernin herkullisimmassa suklaakaupassa. Nam. Sitten suunnattiin syömään Bernissä sijaitsevassa Le Mazot ravintolassa, josta saa Sveitsiläisiä perinneruokia. Meillä ei ollut mikään ihan mieletön nälkä, joten päätettiin testata Fondueta. Otettiin kaksi erilaista maisteluun. Toinen oli aivan perinteinen Fondue Moitié Moitié ja toinen taas yrttinen Kräuterfondue. Fonduekattiloihin dippailtiin leivän palasia sekä perunaa. Juusto fonduessa on hyvin voimakkaan makuista ja ainakin itselle se tuntui jopa liiankin suolaiselta. Syynä tähän voi olla se, että olen tottunut suomalaisiin hyvin mietoihin juustoihin. Fonduen valmistukseen käytetään kuivaa valkoviiniä, joka lisäsi ruokaan vielä oman makunsa. Perinteisesti valmistettua fondueta kannattaa kyllä ehdottomasti maistaa, jos näillä nurkilla pyörii.

Yrttifondue

Perinteinen juustofondue

 Ravintolan jälkeen lähdettiin kohti Biglenia, josta suunnattiin Tiikereiden kotihallille, Espace Areenalle. Vastustajana illan pelissä oli runkosarjaa johtava Grasshoppers Club Zürichistä. Halli oli aivan täysi ja me mattimyöhäiset jouduttiin kentän päätyyn seisomapaikoille. Peli oli erittäin vauhdikas ja jännittävä. Jii pisti pallon maaliin kahteen otteeseen, johon luultavasti oli osasyynä meidän loistava kannustuskatsomo. Tosin yksi kannustajista oli hieman enemmän kiinnostunut vastustajajoukkueen Nilssonista, joka on tällä hetkellä yksi maailman parhaimpia pelaajia. Ruotsalainen. Myös toinen tuomareista pääsi kameran rullalle useampaankin otteeseen. ;) Tiikerit voittivat ja sanotaanko nyt vaikka näin vaatimattomasti, että MEIDÄN ansiosta! :D

Sunnuntaina olikin ohjelmassa hyvin kevyttä puuhaa. Matkaväsymistä oli havaittavissa kaikilla, joten oli mukavaa vaan rennosti kierrellä lähiseutuja. Käytiin mm. Chuderhüsin näköalapaikalla, Kamblyn keksitehtaalla kahvittelemassa sekä maistelemassa keksejä ja kiertämässä Bernin muutama nähtävyys. 

Oli kyllä ihan mielettömän mukava saada nää vieraat visiitille, juteltiin yömyöhille enkä muistakkaan millon olisi saanut nauraa rätkättää niin paljon. Toivottavasti vieraat viihtyi ja tulee myös uudelleen! :) Loppuun vielä videomatskuu meidän Alppireissulta. Videossa nopeutettuna hissimatka Mürrenista Birgiin. Tässä vielä linkki videoon jos alla oleva ei pelitä. (Suosittelen katsomaan sen linkin kautta ja pistämään HDn päälle niin näkyy tarkkana.) Tää video on omistettu sulle, Kerttu! Arvaat kyllä miksi! ;)

(Blogiteksti oli tarkoitus julkaista jo alkuviikolla, mutta video tuotti päänvaivaa. Mutta tässä tämä nyt tulee! :D)

Tee&Jii

Miss Mansikki 2014

"Ken on heistä kaikkein kaunein,

ken on heistä herttaisin.

Kenen vuoksi huokaa syömmein iltaisiin"

No tämä jäi meille hieman epäselväksi, mutta sovitaan että Mansikeille tuli tasapeli. Mutta olipahan tapahtuma. Eli, lehmien missikisat. Voi jösses! Eipähän olla Jiin kanssa koskaan aikaisemmin oltu seuraamassa tämmöisiä kisoja. 

Aina kesän päätteeksi paikalliset farmarit järjestävät omissa kylissään kyseisen tapahtuman. Lehmiä tuodaan pitkin pitäjiä arvosteltaviksi. Koko kesä on reenattu (ja oltu laihiksella) kisoja varten ja vihdoin koittaa se hetki, kun kuulee tuomarin arvioinin omasta Helunasta. Lehmiä oli paljon! Ja ääntä näistä missikandinaateista lähti sitäkin enemmän. Samoin hajua. 

Mansikki nro 48 tuomarin kynsissä!

Lehmät oli jaettu eri luokkiin. Valioyksilöt löytyivät tietysti ykkösluokasta ja sitten tuli kakkosluokka ja niin edelleen. Myös vasikat kilpailivat omassa sarjassaan. Jokainen luokka käytiin läpi järjestyksessä. Esimerkiksi ykkösluokassa ehdokkaita oli niin paljon, ettei kaikki mahtunut yhtäaikaa tuomareiden eteen. Näin ollen saman luokan Mansikitkin piti jakaa useampaan ryhmään. Oli siinä tuomareilla ja lehmien "taluttajilla/esittelejöillä" hommaa. Kisat alkoivat jo aamulla aikaisin (ainakin äänestä päätellen) ja vasta neljän jälkeen kaikki oltiin saatu arvosteltua.

Oli kyllä lehmillä tukalat olot seisoa/maata koko päivä samassa kohdassa
auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta! :(

Lehmien "taluttajilla" oli päällään juhlaan sopivat juhlavermeet, jotka ei varmasti olleet kovin mukavat kahdenkymmenenviiden helleasteen kelillä. Itsellä valui hikeä otsasta, vaikka t-paita päällä olinkin. Paksu samettipuhu olisi ollut viimeinen vaihtoehto kiskoa päälle. 

Paikallista väkeä oli paikalla hyvinkin suurin joukoin ja yleisö oli vetänyt päälleen juhlaan sopivat perinnepaidat. Tämän huomasin siitä, että Jiin kanssa saimme aika monen pään kääntymään kun kuljille ohi tavalliset vaatteemme päällä, vaaleilla hiuksillamme ja Canoni roikkumassa kaulalla. Noh, olipahan maajusseillekin vähän ihmeteltävää, meillä oli nimittäin kanssa ja aika paljon!

Kun kaikki luokat oli käyty läpi ja Miss Mansikki 2014 oli kruunattu perintöprinsessat vierellään, oli aika lähteä kunniakierrokselle. Pitkän päivän päätteeksi Helunat pääsivät vihdoin kunnolla jaloittelemaan. Lehmille laitettiin juhlakellot kaulaan (jotka muuten oli valtavat) ja kukkaseppeleet päähän. Olihan juhlan aika.

Parkkipaikat ei tältä kylältä ihan heti lopu!

Näin he marssivat pitkin Biglenin katuja fanien seuratessa kulkuetta. Kylämme tiet tietysti suljettiin liikenteeltä kulkueen ajaksi. Kamerat räpsyivät ja yleisö kannusti, kun lehmät astelivat pitkin liikenneympyrää. Yksi oli menossa postiin, mutta taisi olla postinkin työntekijät seuraamassa kulkuetta, jonka vuoksi palvelu ei pelittänyt.

Ihan mieletön tapahtuma. Ainakin minusta. Jii rupesi kyllästymään koko juttuun siinä vaiheessa, kun astuttiin lehmänlantaan. Oli ihana nähdä kuinka innoissaan kyläläiset on kyseisestä tapahtumasta ja kuinka iso juttu se on heille. Kuulemani mukaan tapahtuma on jonkinsotin kesän lopettajaisjuhla farmareille.

Loppuun vielä videomatskuu kyläkierrokselta. Nää kaverit ei luultavasti ollu sijoittunut kovinkaan korkealle koska heitä ei oltu kukitettu.

Vaikka teksi on kirjoitettu hieman humoristiseen sävyyn, ei tarkoitukseni ole millään tavalla olla epäkunnioittava paikallisten juhlaa kohtaan. Päinvastoin. Mutta ymmärtäkäähän, että kirjoittajana toimii nuori kaupunkilaistyttö, joka tuskin on koskaan elämässään ollut näin lähellä näin montaa lehmää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Tee-

Meidän pieni kotikolo!

Taas on blogin päivittäminen jäänyt hunningolle. Tämän päivityksen tekemisen aloitin jo ajat sitten, mutta en kerennyt sitä julkaisemaan ajallaan, koska minulle tuli yllätysreissu Suomeen. Testattiin kuinka nopeasti Sveitsistä pääsee takaisin Suomeen, jos tilanne sitä vaatii. Tulimme lopputulokseen, että HYVIN nopeasti. Varattiin lennot yöllä kolmen aikaan ja aamulla kymmeneltä olinkin jo korkealla ilmassa matkalla kotiin. Viikko Suomessa meni taas aivan liian nopeasti. Onneksi jouluun ei ole enää pitkä aika. 

Tulin Suomesta toissa sunnuntaina (2.11.) ja heti perään saimmekin jo ihania ystäviä vierailulle. Kolme entistä työkaveriani saapui meille lomailemaan torstaista maanantantaihin. Meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja kerkesimme tehdä vaikka ja mitä. Tästä tulossa oma blogiteksti seuraavaksi. Tässä oli nopeasti kerrottuna tuoreimmat kuulumiset. Nyt siirryn esittelemään teille meidän kotia.

Meidän koti on tosi pieni, mutta silti hirveen soma. Tarkkaa neliömäärää me ei tiedetä, mutta karkealta arviolta voisin heittää että noin 40 neliöö maksimissaan. Asunto on 2-Zimmer-Dachwohnung eli suomennettuna kahden huoneen ullakkohuoneisto. Huoneisto on siis kerrostalomme neljännessä eli ylimmässä kerroksessa. Ennen kuin tiesimme mitään asunnosta sanoin Jiille, että ainoa toiveeni asunnon suhteen on se, että siitä löysyisi parveke. Arvatkaapa löytyykö asunnosta parveketta? Noei. Mutta, hyvin on tultu toimeen ilman sitäkin. 

Tässä pari kuvaa olohuoneesta. Asunto oli valmiiksi kalustettu kun saavuimme tänne matkalaukkujemme kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki isot huonekalut ja astiat löytyivät ja kaikki pienet sisustustavarat, jotka tekevät kodista kodin, puuttuivat. Onneksi Ikea on aivan tuossa lähellä ja siellä onkin mukavaa aina käydä ostamassa kaikkea pikku hilpehööriä. 

Olohuoneesta meiltä löytyy pyöreä pöytä, jonka äärellä meidän mahat täyttyy ja pikkuruinen sohva. Sohvasta ei ole juurikaan mitään iloa, sillä siinä ei molemmat mahdu olemaan samaan aikaan ja eihän meillä ole edes televisiota, jota katsoa. Televisio onkin nyt todettu melko turhaksi kapistukseksi, sillä aikaa jää niin paljon enemmän kaikkeen muuhun. Nykyään televisiosta ei edes tule mitään kovin järkevää ohjelmaa. Pakolliset Emmerdaletkin pystyy näppärästi katsomaan netistä. Tuosta puisesta parrusta, joka koristaa vinoa kattoa, pidän kovasti. Samoin ikkunan yläpuolella olevasta tasosta. Nyt tasoa koristaa aina illan hämärtyessä jono tuikkuja, jotka antavat tunnelmallisen valaistuksen olkkariin. 

Makkari on täsmälleen samanlainen kuin olohuone. Vaatekaapit ovat ehkä hieman oudot, sillä "ovina" toimii läpikuultavat verhot. Erittäin mielenkiintoinen ratkaisu. Toivottavasti nämä eivät ole Sveitsiläisissä kodeissa kovinkaan yleisiä. Meidän makuuhuoneen ikkunaa koristaa ihan viimeistä huutoa oleva limited edition übermagee desing verho a'la "touhukaksikko". Kiitos vielä tästä, se on kuin tehty tänne. Mutta Lutakon ikkunoita se tuskin pääsee koristamaan! ;D

"Keittiö on kodin sydän. Siellä keitetään, paistetaan ja leivotaan, säilötään, syödään. Ja siinä ohessa ajatellaan omia ajatuksia, vaihdetaan päivän kuulumiset perheenjäsenten kanssa, opetellaan kokkaamista tai viimeistellään yllätysateria rakkaalle. Keittiössä heräillään, keittiössä suunnitellaan tulevaa päivää - ja taas illalla sammutetaan valot tai kynttilä, kun viimeinenkin janohuikka on sammutettu."

Harmi vaan, että meidän keittiö on niin pieni että siellä tulee ainoastaan kiukkuiseksi. Ja varsinkin jos me Jiin kanssa ängetään sinne yhtäaikaa. Olen kuitenkin keittiön pienuudesta huolimatta yllättänyt itseni ja ruvennut opettelemaan kokkaamista. Olen aina ollut yksi maailman surkeimmista ruuanlaittajista. Väillä onnistun ja välillä ruuan voisi kipata suoraan biöjäteastiaan. Jii onneksi aina muistaa tsempata mua vaikka ei niin hyvälle maistuisikaan. Keittiossa on ihana kattoikkuna, josta saan aina tarpeen tullen nopeasti tuuletettua palaneen käryt pois. :D 

Ollaan Jiin kanssa sovittu, että yritetään olla ostamatta hirveästi mitään turhaa. Itse olen hulluna kaikkeen pieneen ja ihanaan mikä liittyy kotiin ja sisustamiseen. Kodin sisustaminen on mielipuuhaani ja täällä sitä ei valitettavasti voi harrastaa. On vain pakko nieleskellä ja ostaa vain välttämättömimmät ja edullisimmat yksilöt mitä kauppojen hyllyistä löytyy. Suurinosa tavaroista mitä olemme hankkineet tänne, joudutaan myöskin jättämään tänne. Ja tällöin ei tavaroita harmita jättää, kun niihin ei ole koko omaisuuttaan satsannut. Toki jos/KUN kaupassa vastaan kävelee aivan mieletön juttu, onhan se napattava ja tuotava Suomeen. :)

Lisäksi asunnosta löytyy pikkuinen vessa sekä eteinen. Näistä en ollut näköjään ottanut kuvia. Lisäksi meiltä löytyy valtava määrä varastotilaa. Olohuoneesta, makuuhuoneesta sekä keittiöstä löytyy pieni "salaovi", jonka takana on isot säilytystilat. Keittiön oven takana meillä on oma "kierrätyskeskus", jossa on omat pussit laseille, alumiinille, muovipulloille, paperille yms. Jossain vaiheessa vain täytyisi keksiä minne voisimme välillä käydä näitä pusseja tyhjentämässä. Makkarin ja olohuoneen ovien taakse ollaan kätketty matkalaukut ja muut mitä ei päivittäin tarvita. 

Meidän kerrostalo on hyvin rauhallinen, joka johtuu osittain siitä, että täällä asuu paljon eläkeläisiä. Sopii paremmin kuin hyvin meille, sillä olisi yhtä painajaista asua jossain bileluolassa. Alakerran yhteisistä tiloista löytyy pyykkitilat, jossa meillä on joka toinen perjantai pyykkivuoro. Tietystikkään joka toinen perjantai ei riitä meidän pyykkivuorelle, jolloin joudumme aina iltaisin hiipimään pyykkitupaan ja laittamaan jonkun toisen vuorolla oman koneemme pyörimään. Harvemmin kukaan täällä enään pyykkiä pesee ilta yhdeksän jälkeen.

Ollaan molemmat oikein tyytyväisiä meidän kakkoskotiin. Täällä meidän on mukava majailla vuoden päivät! :)

Tee & Jii